Mia Skön

6.9.2019 alkaen uusin singleni Kuka voittaa sydämen? on löytynyt Bandcampin lisäksi Spotifysta, Youtubesta ja muista suurimmista musiikinkuuntelupalveluista.

Julkaisen pitkästä aikaa uuden kappaleen. Kuka voittaa sydämen? löytyy tänään Bandcampista ja lähitulevaisuudessa myös Spotifysta, tuubista ja muista sellaisista.

Enni Kyttänen laulaa kanssani tässä biisissä.  Sähkörumpu- ja kitarasooloja soittaa Tatu Säteri. Olipa virkistävää tehdä yhteistyötä näiden taitavien ihmisten kanssa!

Yllä tulevan kokopitkän levyni kansitaidetta. Kuvan piirsi Catriona Shaw.

Kuuntele tästä -> miaskoen.bandcamp.com

Vuodesta 2014 keikkaillut bändini DGD (aluksi nimeltään Dead Girl Diamonds) on lopettanut toimintansa. Syynä minusta lähteneeseen lopetuspäätökseen oli liian vähäinen yhteinen aika. Koin, että emme pystyneet tekemään keikkoja, harjoittelemaan ja sovittamaan kappaleita riittävällä intensiteetillä. Musiikkimme olisi vaatinut enemmän sulattelu- ja kehittelyaikaa,  ja minä muusikkona tarvitsen enemmän vuorovaikutusta muiden soittajien kanssa biisintekoprosessissa kuin tällä kokoonpanolla oli mahdollista. DGD:n soittokemiat olivat kuitenkin kohdallaan ihan ensimmäisistä treeneistä lähtien. Myöskään näkemyksellisiä ristiriitoja musiikin suhteen ei ilmennyt missään vaiheessa.  Yhteistyömme alkoi Dead Girl Diamondsin ”I’m Going To Stop Killing And Start Giving Birth” -levystä. Levyn tekeminen kesti  kahdeksan vuotta omalta osaltani, mutta sain äänitysten loppuvaiheessa kielisoittajat Uusi-Kartanon ja Palosen mukaan.  Levyn avausraita ”War Bonnet” äänitettiin yhteistyössä. Laukola, jonka kanssa olen soittanut vuodesta 2004 lähtien, oli ollut mukana rumpalina jo muissakin ”I’m Going to…” levyn kappaleissa. Edellämainittu 2015 julkaistu debyyttilevymme keräsi Mesenaatin joukkorahoituksen 300 kappaleen vinyylipainokselle , samoin toinen levymme ”Lapsesi kädestä” (2018), joka esityskielen ja sitä myötä myös yhtyeen nimen muuttuessa oli myös eräänlainen debyytti. Onnistuneiden joukkorahoituskampanjoiden lisäksi vuoden 2014 Tuusniemen Tussurockiin huipentunut minikiertue ”222” oli bändin uran kohokohtia, niin kuin myös hauskat musiikkivideokuvaukset, joista minun mieleeni ovat vahvimmin jääneet Tarmo Thorströmin kanssa tehdyt ”I’m Going To Stop Killing And Start Giving Birth” ja ”Another Girl Done Gone” -musiikkivideot, unohtamatta Kyösti Lahden ohjaamaa, bunkkerimaisessa, hylätyssä talossa ja sen ympäröivässä metsässä kuvattua ”Lapsesi kädestä” -videota.

DGD (2014-2018):

Lauri Palonen, kitara
Kosti Uusi-Kartano, basso
Karoliina Laukola, rummut ja laulu
Mia Skön, laulu, kitara ja koskettimet

View this post on Instagram

Tätä Kukaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu -musavideota tehdään niin viimeisen päälle, että ei se ihan hetkisessä valmistu. Biisi oli kuvaamisvaiheessa vielä pikku demo, ja nyt sitä aletaan kasvattaa aikuiseksi. Kypsyys saavutetaan rumpuäänitysten, feat-laulujen ja kitarasoolon riipaisun jälkeen. Sitten vielä tietysti miksaus ja musiikkivideon editointi. Ja pitäisiköhän vielä ottaa lisää kuvaakin, kun on muitakin naamoja (ja takaraivoja) mukana kuin omani? Ainakin tuntuu, että otsikon teema on ollut vahvasti elämässäni viime kuukausina. #kukaaneitiedämitähuomennatapahtuu #miaskön #musiikkivideo #diy #tampere #studio

A post shared by Mia Skön (@mia_skoen) on Nov 12, 2018 at 9:50am PST

Uutisia 5.9.2018. Tulevan kokopitkän levyni nimeksi tulee Vulva Mia. Albumi ilmestyy ensi vuoden puolella. Inspiraatiota siihen olen saanut maya-sivilisaation akustisesta arkeologiasta, anasazi-intiaanien mystisestä katoamisesta ja venäläisestä kirjallisuudesta, unohtamatta tietenkään new age -dokumentteja, joita Youtube on onneksi täynnä! Mainittakoon vielä, että Noste-kilpailusta ei tullut voittoa minulle, mutta raadin valinnat olivat oikein hyviä.

Moi! Olen pyöritellyt päässäni soololevyn julkaisua. Aihioita ja demoja löytyy jo, nyt täytyy vain lyödä lukkoon sävellys- ja äänityssessiot kalenteriin. Palaan Dead Girl -aikakauteeni, ainakin rumpusoundien osalta. Dr Rhythm 220 toimii yhä ja tarjoaa kylmäklangiset handclapit ja kanttilyönnit. Minulla on haave, että voin joskus kiertää maata ja tätä maailmaa täysin omaehtoisesti esittäen omaa musiikkia. Siksi haen #bassonoste essa rahaa ajokorttiin ja autoon. Haluaisin kiertää Suomen ja muun Euroopan pikkupubeja, huoltoasemia ja pitserioita, ajaa rajojen yli, katusoittaa ja asua autossa. #deadgirl #ajokortti #miamobiili #miaskön #soololevy #rumpukone #diy #vapaus

A post shared by Mia Skön (@mia_skoen) on Aug 6, 2018 at 11:59pm PDT

Minua voi äänestää täällä.

Olin viime viikon Ylöjärvellä äänittämässä Pihla Heikintytärtä. Tulossa on kokopitkä levy, joka on tarkoitus saada mahdollisimman pian purkkiin. Intensiivinen tekeminen jatkuu tällä viikolla, studiona toimii vanha koulu. Paikka on sympaattinen, tilassa on koulun lisäksi toiminut ainakin päiväkoti ja ilmeisesti (ainakin aidassa olevan plakaatin mukaan yhä) Suomen teatteriopisto. Hyvin on edettykin, vaikka hellesäät ovat koetelleet jaksamista. Ihanaa musiikkia! Aiempi hitti; Kuusi

Aloin järjestää Salarockia aikoinaan, kun minulla oli bändikämppä kaupungin nuorisotoimen tilassa Raumalla. Vuokraussääntöjen mukaan huoneeseen ei saanut tuoda bändiin kuulumattomia henkilöitä, eikä tiloissa saanut nauttia alkoholia. Koska olin perustanut juuri (2003) ensimmäisen sooloprojektini, Dead Girlin, halusin tietenkin myös keikkailla. Ensimmäinen keikka oli Salarockissa omalla bändikämpällä. Tapahtuma alkoi jo hyvissä ajoin, koska bänditiloissa oli hälytysjärjestelmä, joka kytkeytyi päälle klo 22. Kaikki illan aikana tyhjennetyt pullot ja tölkit piti kerätä ja piilottaa kaappiin. Onneksi tarkastajia kävi harvoin, eikä koskaan viikonloppuisin. Järjestin Salarockeja tuossa paikassa 3-5 kertaa. Sen jälkeen taisi olla kymmenisen vuotta taukoa näistä underground-bileistä. Pari vuotta sitten ystäväni Olli osti rintamamiestalon. Hän oli ajatellut kellarikerroksessa olevasta autotallista verstasta. Meillä oli siivous- ja remppatalkoot. Kerroin, että minusta tila olisi ihanteellinen salakeikka- ja juhlapaikka. Olli oli samaa mieltä. Yhden seinän murtamisen, huoneen maalaamisen, sähkö- ja valaisinasennusten, akustoinnin  ja lavan rakentamisen jälkeen tila oli valmis. Siitä asti olen ollut Ollin autotallissa pidettävän Salarockin taiteellinen johtaja ja tuottaja. Tänä vuonna juhlissamme esiintyi Pelko (Hki), Poniajelu (Tre), Huolet ja murheet (Tku), Huomisen tytöt (Tre) ja minä itse. Avasin ohjelman soolokeikalla. Esitin DGD:n levyttämiä kappaleita, yhden Dead Girlin biisin ja Shurouk Hammoudin runon pohjalta säveltämäni, Poet’s Identity Cardin. Miro Solkio kuvasi Salarock-keikaltani Istuisit mun syliin – kappaleen. Se löytyy DGD:n Lapsesi kädestä -albumilta, joka on saatavilla mm. Spotifyssa, iTunesissa ja Deezerissä. Levy on myös joukkorahoitettu vinyyli-LP:n muotoon. Sen saa tilattua deadgirldiamonds.bandcamp.com , viestit@miaskon.com -osoitteista ja keikoilta.

Toinen yhteinen kappale runoilija Shurouk Hammoudin kanssa on valmis ja julkaistu. Kirjoitin sävelmän runoon The Forest’s Daughter. Runo meni ihoni alle ja kosketti. Inspiroiduin nyt, niin kuin edellisessäkin yhteistyökappaleessamme, luomaan jonkinlaisen laulelman. En henno rikkoa runon alkuperäistä rakennetta, vaikka minulla olisi siihen lupakin. Pääsin jälleen kiehtovaan maailmaan noudattamalla alkuperäistä käsikirjoitusta. Kiitos, Shurouk!

Forest’s Daughter julkaistiin tänään Kosmi-verkkolehdessä, The World Mirror -osiossa, joka käsittelee Suomen ja Syyrian välistä runouden vaihtoa.

Pääset julkaisuun tästä

Voit kuunnella ja ostaa kappaleen Bandcampissa.