Aloin järjestää Salarockia aikoinaan, kun minulla oli bändikämppä kaupungin nuorisotoimen tilassa Raumalla. Vuokraussääntöjen mukaan huoneeseen ei saanut tuoda bändiin kuulumattomia henkilöitä, eikä tiloissa saanut nauttia alkoholia. Koska olin perustanut juuri (2003) ensimmäisen sooloprojektini, Dead Girlin, halusin tietenkin myös keikkailla. Ensimmäinen keikka oli Salarockissa omalla bändikämpällä. Tapahtuma alkoi jo hyvissä ajoin, koska bänditiloissa oli hälytysjärjestelmä, joka kytkeytyi päälle klo 22. Kaikki illan aikana tyhjennetyt pullot ja tölkit piti kerätä ja piilottaa kaappiin. Onneksi tarkastajia kävi harvoin, eikä koskaan viikonloppuisin. Järjestin Salarockeja tuossa paikassa 3-5 kertaa. Sen jälkeen taisi olla kymmenisen vuotta taukoa näistä underground-bileistä. Pari vuotta sitten ystäväni Olli osti rintamamiestalon. Hän oli ajatellut kellarikerroksessa olevasta autotallista verstasta. Meillä oli siivous- ja remppatalkoot. Kerroin, että minusta tila olisi ihanteellinen salakeikka- ja juhlapaikka. Olli oli samaa mieltä. Yhden seinän murtamisen, huoneen maalaamisen, sähkö- ja valaisinasennusten, akustoinnin ja lavan rakentamisen jälkeen tila oli valmis. Siitä asti olen ollut Ollin autotallissa pidettävän Salarockin taiteellinen johtaja ja tuottaja. Tänä vuonna juhlissamme esiintyi Pelko (Hki), Poniajelu (Tre), Huolet ja murheet (Tku), Huomisen tytöt (Tre) ja minä itse. Avasin ohjelman soolokeikalla. Esitin DGD:n levyttämiä kappaleita, yhden Dead Girlin biisin ja Shurouk Hammoudin runon pohjalta säveltämäni, Poet’s Identity Cardin. Miro Solkio kuvasi Salarock-keikaltani Istuisit mun syliin – kappaleen. Se löytyy DGD:n Lapsesi kädestä -albumilta, joka on saatavilla mm. Spotifyssa, iTunesissa ja Deezerissä. Levy on myös joukkorahoitettu vinyyli-LP:n muotoon. Sen saa tilattua deadgirldiamonds.bandcamp.com , viestit@miaskon.com -osoitteista ja keikoilta.